You are viewing sagrima

Sagríman äljii

> Recent Entries
> Archive
> Friends
> Profile
> previous 10 entries

Wednesday, December 3rd, 2014


01:51 am - Funny how I blind myself
Tekisi mieli vain nukkua ja laiskotella. Nukuttaa päivällä muttei yöllä.

Piirsin viime viikolla lintuja kerhoa varten. Lasten mielestä kuvat olivat niin söpöjä, että ne piti saada omaksi. Tänään teimme kolapullogeysirin. Siitä ei tullut kovin näyttävä, mutta hauskaa oli silti. Vaihteeksi - muutama aiempi kerta on ollut jotenkin todella nihkeä.

Hain äsken töihin Kansallisgalleriaan (Ateneum, Sinebrychoff, Kiasma). Hakemusten kirjoittamista vältellessäni aloin leipoa sämpylöitä, ja siinä taikinaa vaivatessani en voinut olla miettimättä: jos kerran mieluummin hengaan himassa ja pyörittelen sämpylöitä sen sijaan että intoa puhkuen haen oman alan töihin, miksi ylipäätään olen jollain muulla kuin kotonasämpylöidenleipomisalalla? Todellako saisin taulujen vieressä tai kassan takana seisoskelusta jotain parempaa, kuin hiutaleista, jauhoista, hiivasta ja vedestä?
Current Music: No Doubt - It's My Life | Powered by Last.fm

(Leave a comment)

Thursday, November 13th, 2014


01:47 am - I found a book on how to be invisible
...luin sen, ja ilmeisesti heitin pois kaikki opit tänään kuoroharkoissa. Pohjaksi: siellä on kaksi kuningatarta, jotka tykkäävät besserwisseröidä ympäriinsä etenkin silloin, kun kukaan ei ole kysynyt mitään. He rakastavat huomiota ja sitä, että voivat viedä kaikkien aikaa ja sosiaalista tilaa. He tervehtivät suosikkejaan eksklusiivisesti (muistuttaa muuten toisesta harrasteestani) ja kohtelevat muita massana. Tämä kaikki tapahtuu "hyvässä hengessä", eli kukaan muu kuin minä ei tunnu häiriintyvän. En voi marmattaa tästä S:lle, joka houkutteli minut kuoroon, koska tiedän hänen sanovan, että kivojahan ne tyypit ovat. Kaikkihan niistä tykkää. Ne on hauskoja. He ovat kuoron tukipilareita, tai ainakin toinen, joka pitää äänenavaukset aina ja osaa laulaa ammattimaisesti. Toinen on aina myöhässä, lampsii maihareissa sisäpelikenkätilaan, kyselee syyttävästi missä kohdassa mennään koska ei ole suvainnut kuunnella hiljaista, mukavaa kuoronjohtajaa ja kertoilee kysymättä elämästään ja kiireistään kun pitäisi aloittaa.

Tänään minä sanoin (ihan kohteliaasti) vastaan tälle pätemiselle. Stemmaani ohjeistettiin istumaan kunnolla, jotta ääni kuuluu ("ne istuu tolleen lysyssä", sanoi maiharityttö Laulajalle ikään kuin emme olisi paikalla). Keräsin rohkeutta, hengitin syvään ja kerroin, että hiljaisuutemme ei johdu niinkään lauluasennosta kuin siitä, ettemme tiedä mitä laulaa. Maiharitytön mielestä on kuitenkin parempi laulaa kovaa ja väärin kuin hiljaa ja oikein. Minusta on hyvä oppia kerralla oikein, mutta sen jätin sanomatta. Sitten katselin taas lasittuneesti seinää, niin kuin teen aina kun en halua antaa näille kuningattarille huomiota. Kuten silloin, kun he vievät kaikkien aikaa sisäpiirivitseillään, joihin liittyy kiusallisia kehonliikkeitä.

Harkkojen jälkeen vessassa kohtasin maiharitytön, ja hänen katseestaan tiesin olevani mustalla listalla.

Esimerkkini vaikuttaa varmasti triviaalilta ja reaktioni liioitellulta. Mutta kun on aikansa harrastanut sosiaalisten tilanteiden observointia, alkaa nähdä pienissä jutuissa suurten toimintamallien piirteitä. Ja tuota toimintamallia olen nähnyt valitettevan paljon muuallakin. Kuoroharkkojen kaltaisissa työhön eikä sosiaalisuuteen pohjautuvissa tilanteissa tuollainen käytös pistää silmään erityisen paljon. Mutta vaikka vittuillakseni en aio jättää tuota kuoroa, koska laulamisen kivuus ylittää kuningatarten ärsyttävyyden.

Jokohan nyt olisin avautunut tästä tarpeeksi?

Olen viettänyt kaksi myöhäisiltaa kämppisten kanssa pelaamalla lautapelejä. Eilen aloitettiin 1000 palan palapeli, joka saatiin tänään loppuun. Aloitettiin heti uusi, joka on epäselvempi, Renoir, vaikeampi siis.

Huomenna aion tehdä vain kivoja asioita, kuten opiskella italiaa.
Current Music: Kate Bush - How to Be Invisible | Powered by Last.fm

(Leave a comment)

Wednesday, November 5th, 2014


09:43 pm - Parvus pulsus
04/11/2014

Teijän paskiaisten takia luulin teinivuosista kolmekymppiseksi asti, että maailmassa ja elämässä olisi jotain mysteeristä, karmeaa ja hienoa! Nyt kun tiedän totuuden, vituttaa. Miksi huiputatte ihmisiä uskomaan kaiken maailman taiteeseen ja mielikuvitukseen?

Y: Nyt et jumalauta luovuta ja kuvittele siellä, että maailma on esittänyt sulle jonkun ”totuuden”. Maailma ei ikinä koskaan voi edustaa totuutta, koska maailma on vain kokoelma muistoja ja kokemuksia. Jos susta nyt tuntuu tuolta, niin vuoden päästä tuntuu toiselta. Ei maailma ole selitystään löytänyt, ei selitetty, ei selätetty. Ihminen väsyy, suuttuu, kitkeröityy. Se on väärin. Se on väärä tulkinta. Se ei ole maailma.


Kai mun on pakko uskoa Yrjänää. Olenhan mä tähänkin asti uskonut. (En ole tuon kysymyksen esittäjä, vaikka haluaisin olla. Enhän vielä ole kolmekymppinen.)

Näyttää siltä että olen menossa kuoron kanssa esiintymään. S vähän ylipuhui - eikä tarvinnut edes paljoa, piti vain vakuuttaa minut siitä että haluan käydä Kulosaaressa kesken lauantai-illan, jonka ajattelin viettää leipomalla isäinpäiväkakkua. Tänään olin kyllä vähän käheä, sopii toivoa että se menee ohi pian. Auttaakohan pyöräily?

(Leave a comment)

Wednesday, October 29th, 2014


03:43 pm - Sleeping late without headache
(Oikeasti siinä biisissä sanotaan "with a headache" mutta eilen mulla oli valtaisa päänsärky ja tänään ei.)

Eilen kävin lasten kanssa pidemmällä retkellä ja osan ajasta ne oli kovin viihdyttäviä ja kivoja ja osan ajasta todella ärsyttäviä. Ja minä olin epäammattimainen ja annoin niiden nähdä mielipahani. Mutta että niillä on silmää katsoa suota ja pitää sitä kauniina! Mahtavaa.

Mua huvittaa aina välillä kun luen omia merkintöjäni. Yleensä on viikon-parin verran stressiavautumista, ja sitten joku "tein kaiken ja nyt olen valmis jee". Niin kuin nytkin: kirjoitin oppimispäiväkirjaa suorastaan ilolla, tein ryhmätyön loppuun ja esiteltiin se (ei valtava menestys minun osaltani mutta en oikeastaan välitä), sain siis kaiken valmiiksi ihan ajallaan - joten miksi aina pitää stressata kamalasti? Enkö ole jo oppinut, että teen kyllä kaikki asiat, ja jos en tee, se ei ole niin vakavaa?

Ehkä nyt on vain erityisen leppeä olo koska nukuin pitkään (stressattuani ja ahdistuttuani yöllä kolmeen) ja syyspuhuri yrittää työntää talomme nurin. Pidän tuulesta, tosin tänään loppupäivästä en niin paljon sillä pitäisi pyöräillä ilman pyöräilyyn soveliaita hanskoja, koska hukkasin ne jonnekin eilen. Pitääkin tästä lähteä etsimään niitä, vaikka tuskin löytyvät. Melko varmasti jätin ne Jätkäsaareen ratikkapysäkille.

(Leave a comment)

Wednesday, October 22nd, 2014


01:59 pm - Procrastination
Tyypillistä. Tiesin etten herää aamulla jos luen sarjakuvakirjaa aamuyöhön, mutta luin silti, koska aamulla piti tehdä ryhmätyötä josta en ymmärrä mitään. En pidä asioista joita en tajua. Ryhmäni ei vastaa sähköpostiini ja tunnen olevani se perässävedettävä. Inhottavaa, eikä motivoi yhtään tekemään koko hommaa. Esitys maanantaina, hyvinhän tässä ehtii? Helvetti. Väitän pitäväni haasteista mutta oikeasti pidän vain sellaisista haasteista, joista tiedän selviytyväni. Pienistä, söpöistä kynnyksistä.

Samaan aikaan pitäisi kirjoittaa oppimispäiväkirjaa, mikä on ihan kivaa mutta koska vain oma selviytymiseni on siitä kiinni, yritän ensin hoitaa ryhmätyön. Miksi otan kursseja Viikistä kun ne selvästi ovat liian vaikeita minulle? Pitäytyisin vain paskanpuhumisessa humanistien keskuudessa niin kaikki sujuisi paljon helpommin.

In other news, hiireni rulla osaa taas avata uusia välilehtiä. En tiedä miksi, se ei varmaan vuoteen osannut. Ehkä auttoi kun hiiren piilotti laatikkoon kesäksi?
Current Mood: stressedstressed
Current Music: Kate Bushin 50 Words for Snow -albumi

(Leave a comment)

Wednesday, October 15th, 2014


11:32 pm - Kontaktihäiriöitä
1. Tietokoneen kuva reistailee, jollei näyttöä aina välillä kurmoottele - näyttö pysyy pystyssä vain johonkin nojaamalla tai muuten se on pelkkien piuhojen varassa.
2. Pyörän lamppu ei toimi, koska se on halpa ja patterit liikkuvat sen sisällä, mutta laitoin tiivistettä, saa nähdä toimiiko se huomenna. Tähän mennessä sitä on pitänyt läimiä niin kuin tietokonetta.
3. Luulin, että tänään on luento, mutta se olikin ollut maanantaina. Tiesin kyllä, että toisena päivänä se on peruttu, ja arvasin väärin. Informaatio oli: luento ke 13.10.
4. Viime yönä en saanut unta, ehkä koska aivopuoliskoni eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä mikä on olennaisempaa: turhien kauhuskenaarioiden läpikäyminen vai nukkuminen.
5. Kuoron stemmikset osuvat ensi kerralla croquis-piirustuksen päälle, koska en tarpeeksi kovaan ääneen vastustanut ja pitänyt omia menojani yhtä tärkeinä kuin muiden.
6. Famun teepotin kansi meni palasiksi kun kämppis tiskasi sitä. Vika ei ollut kämppiksen, vaan liiman, joka piti kannen palasia yhdessä kunnes joutui tiskiveteen.
7. Näin Viikissä yhden kivan tyypin mutta sillä oli seuraa ja eri suunta, joten en sanonut moi vaikka olisin halunnut ja hyvin voinut.

(Leave a comment)

Sunday, October 12th, 2014


09:19 pm - Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Aloitin kuoron, jossa on nörttejä. Kävin sienessä, oli kivaa vaikka sormet kohmettuivat ja varvas oli ehkä murtunut. Yleisesti ottaen perusjuttuja: luentoja, pyöräilyä, italiaa, soitettavien puheluiden välttelyä. S&S muuttaa lähelle, olen iloinen siitä.

Perjantaina olin sosiaalinen onnistuneesti, menin ensin itseeni, sitten tulin pois ja oli paljon rennompaa. Leivoin! Illalla kämppiksen kanssa rökitettiin toinen kämppis ja hänen poikaystävänsä Aliaksessa. Ollaan dream team jos muistaa vältellä kaksimielisiltä kuulostavia juttuja.

Haluaisin nähdä Boyhoodin. Melkein mentiin katsomaan se tänään veljen kanssa mutta ei sitten saatu aikaiseksi. Olen ilmeisesti kolmatta yötä vanhempieni luona. Toisenkin veljen kutsuin paikalle mutta hän ei ehtinyt juuri viipyä koska hänen piti rientää tutkimaan autotallimurtoa!

En vieläkään oikein ehdi/muista/ymmärrä nukkua, ja kaunis unirytminkorjausyritykseni hajoilee. Viime yönäkin valvoin jonnekin kolmeen taas ja heräsin puolilta päivin. Kohta aamuluennot loppuvat ja sitten tämä varmaan menee kokonaan reisille.

Huvittavan allegorisesti suhtaudun putoileviin syksyn lehtiin. No, mihinpä en. Kauniin keltaisia ovat kyllä - olisi mukava katsella niitä omasta keittiöstä. Mutta meidän keittiössämme ei ole ikkunaa.

(Leave a comment)

Monday, September 29th, 2014


11:36 pm - I suppose I should tell you what this bitch is thinking
Ensin ajattelin kirjoittaa jotain sosiaalisesta elämästäni, mutta ehkä Lily Allen kiteyttää sen aika hyvin:

Sometimes it's hard to find the words to say
I'll go ahead and say them anyway


Ja vasta jälkikäteen mietin mitä tulikaan sanottua. Ihmiset ovat väittäneet arvostaneensa rehellisyyttä(ni), mutta mistäs sitä koskaan tietää.

Sain uuden pyörän. Vanhan jarrut lakkasivat toimimasta korjausyrityksistäni huolimatta. Mutta nyt tiedän miten vaihtaa jarrupalat! Haluaisin nimetä uuden pyörän jotenkin, ja koska siinä lukee Solifer, luen aina Lucifer, mutta en tiedä haluanko käyttää sellaista nimeä julkisesti.

En tiedä onko tuhat kilometriä tällä kaudella mennyt rikki jo. Eiköhän se vielä ehdi, jos nämä säät jatkuvat.

Mistä puheen ollen:



Tuo koskee etenkin pimeällä kyllä ihan kaikkia. Pyöräilijät voisivat myös opetella ajamaan muualla kuin jalkakäytävillä ja pyöräkaistan löydettyään edetä sitä nuolen osoittamaan suuntaan. Thx.

Olen yrittänyt muuttua paremmaksi ihmiseksi muun muassa heräämällä ihmisten aikaan ja siihen littyen menemällä nukkumaan ajoissa, esim. puoliltaöin. Kolmen tunnin vuorokausirytmin muutos on haastava muttei ylitsepääsemätön. Se on mahdollistanut sen, että olen tehnyt niin paljon asioita, että olen sekaantunut viikonpäivissä. Tällainen olo oli viimeksi lukiossa, tosin silloin nukuin ehkä kuusi tuntia yössä, nyt pyrin ainakin kahdeksaan. Hyvä puoli on se, etten ehdi märehtiä turhia asioita ihan niin paljon kuin aiemmin. Tänään aamuluennolla tuli kyllä sellainen olo, että tahtoisin vain kotiin katsomaan Sherlock Holmesin seikkailuja tai Gilmoren tyttöjä ja juomaan teetä.
Current Music: Lily Allen - The Fear

(Leave a comment)

Thursday, September 11th, 2014


01:04 am - Enimmäkseen puolipilvistä ja selkeää
Jännä viikko ollut! Perjantaina sain opastaa ihania japanilaisia, joilla oli tulkki mukana. Pomolleni lähetettiin erikseen hyvää palautetta kierroksesta! Olen ilahtunut. Nyt oikein odotan ensi kesää ja tahdon opastaa englanniksi.

Lisäksi veljeni tuli käymään kaukaa pohjoisesta, ja kutsui minut kaveriensa kanssa veneelle. Ihan suunnittelematta päädyin sitten Porvooseen. Voin kertoa, että vaikka kynähameessa näyttää edustavalta taidehistoriaoppaalta, siinä ei ole helpoin veneillä.

Toinen veljeni soitti minulle kysyäkseen tunnistusapua johonkin lintuun, joka lensi korkealla taivaalla ja sen siivissä oli vähän vaaleaa. Kiitos luottamuksesta, mutta en ole ihan noin hyvä lintubongari.

Kolmelta yöllä naapuri kaipasi meitä ryyppäämään, mutta kieltäydyimme. Tiistai-iltana kyseinen naapuri pyysi vuolaasti anteeksi, vaikka mikäs siinä, ei minua haitannut kun en vielä nukkunut muutenkaan. Harvoinpa kukaan enää tulee soittamaan ovikelloa ja pyytää leikkimään.

Viikonlopun niistelin ja kokkasin ja sain taas hakata halkoja, kantaa vettä kaivosta ja tehdä tulia. Sain toteuttaa itseäni myös ruokkimalla ihmisiä; sekä tuntemattomia sieniretkeläisiä että omaa piskuista porukkaamme.

Sunnuntaina kohtasin jälleen veljeni ja sain hyvää ruokaa vanhempieni luona, ja sattuipa toinenkin veljeni paikalle vielä. Selvitimme aiemmin mainitun linnun olleen maakotka! Aika siistiä.

Tällä viikolla olen yrittänyt hyväksyä opintojen jatkumisen vielä syvällisemmin. Olen myös seikkaillut pyörällä ympäri Helsingin länsilaitaa ja vähän Espootakin sekä tänä iltana pelannut Betrayal at House on the Hilliä (joo väitän että artikkeleita on juuri noin paljon). Hauska peli, ja variaatioiden määrä on lukuisa! Toivottavasti saan joskus toistekin kutsun pelaamaan.

Kotiin ajoin äsken sumuisen puistoaukean läpi täydenkuun valossa. Kohtasin kolme rusakkoa ja liiskasin asvalttiin monta kotiloa, joita on hämärässä täysin mahdoton väistää. Sieltä renkaan alta kuuluu sitten vain poks poks.

Niin ja Rakkautta & Anarkiaa lähestyy. Ostin sarjakortin, josta päätin kyllä osan jakaa kavereille. Tänä vuonna en aio tehdä siellä töitä, aion vain nauttia.

(Leave a comment)

Thursday, September 4th, 2014


02:01 am
+ Munkin kämppis on kiva.

(Leave a comment)

> previous 10 entries
> Go to Top
LiveJournal.com